perjantai 26. elokuuta 2016

V niin kuin Verikosto - DVD

Pitihän se sitten katsoa samantien. Edelleen hyvä, Natalie Portmanista huolimatta. Suositellaan lämpimästi.

“People shouldn't be afraid of their government. Governments should be afraid of their people.” 

“Behind this mask there is more than just flesh. Beneath this mask there is an idea... 
and ideas are bulletproof.” 

--------------------
V: But on this most auspicious of nights … permit me then, in lieu of the more commonplace sobriquet … to suggest the character of this dramatis persona. Voilà! In view, a humble vaudevillian veteran … cast vicariously as both victim and villain by the vicissitudes of fate. This visage, no mere veneer of vanity … is a vestige of the vox populi, now vacant, vanished. However, this valorous visitation of a bygone vexation stands vivified … and has vowed to vanquish these venal and virulent vermin vanguarding vice … and vouchsafing the violently vicious and voracious violation of volition. The only verdict is vengeance, a vendetta … held as a votive not in vain, for the value and veracity of such … shall one day vindicate the vigilant and the virtuous. Verily, this vichyssoise of verbiage veers most verbose. So let me simply add that it’s my very good honor to meet you … 
and you may call me V.

E: Are you, like, a crazy person?
------------------------


torstai 25. elokuuta 2016

V Niinkuin Verikosto - Alan Moore

Pitkään meni, ennenkuin sain tämän käsiini sarjakuvana. Leffa on katsottu jo useampaan otteeseen, ja hyväksi havaittu. Sarjakuva on kanssa hyvä, todella hyvä. Koska elokuvassa ei ole otettu suuria vapauksia juonen suhteen, vaan seuraa sarjakuvaa melko tarkasti, ei tarinan puolesta pääse tulemaan yllätyksiä. Elokuvasta on tietysti jouduttu karsimaan paljon yksityiskohtia, mutta juonen pääkohdat menevät kuten sarjakuvassa.

Jostain syystä Englannilla on elokuvissa, ja sarjakuvissa taipumusta vaipua totalitarismiin, tai muuten vaan zombien syöteiksi. Tässä tarinassa ollaan fasismia (vai Orwell 1984) muistuttavassa valtiossa, jossa kamerat näkevät kaiken, ja parhaiten pärjää, kun pysyy hallinnon tutkan alapuolella. Tarina antaa lukijalleen paljon ajateltavaa, ja mitään ei pureskella valmiiksi. Välillä on hieman haastavampia kohtia, kun yhden pätkän tekstitys koostuu pelkästään nuoteista, ja laulun sanoista. Kirjakin pitää kääntää kyljelleen, onpas hankalaa ;-)

Jos nyt jostain pitää napista, niin teknisestä toteutuksesta, jossa värit eivät ole välillä kovin onnistuneet. En ole näköjään ainoa, jota tuo on häirinnyt. Saattaisi olla mustavalkoisena parempi, mene ja tiedä.

Jos ei ole vielä tuttu, edes elokuvana, niin kipinkapin kirjastoon. Sieltä toivottavasti löytyy, ja saahan tämän vieä ostettua uutenakin. Hmm. pitäisiköhän katsoa leffaversio heti tuoreeltaan perään?

    Remember, remember! 
    The fifth of November, 
    The Gunpowder treason and plot; 
    I know of no reason 
    Why the Gunpowder treason 
    Should ever be forgot! 


The Bag Man ja pari muuta leffaa

The Bag Man
Tässä leffassa ei paljoa tapahdu. Siitäkin huolimatta se pitää katsojan tehokkaasti penkissä. John Cusack esittää miestä, jolla annetaan helppo tehtävä: käy hakemassa laukku, ja toimita se perille. Äläkä missään tapauksessa katso sisälle laukkuun. Kaikille lienee selvää, että jos toimeksianto on tällainen, laukun sisältö ei kestä päivänvaloa. Laukun noutoa ei näytetä, vaan tarina hyppää suoraan siihen kohtaan, kun laukku on haettu ja keikka on jo lähtenyt lapasesta. Sitten alkaa tulemaan ruumiita, tasaiseen tahtiin. Kaikenlaista hämäräporukkaa on liikkeellä, ja kaikkia tuntuu laukku kiinostavan: parittajia, korruptuneita poliiseja, epämääräinen motellinpitäjä, kova-otteinen pomo jne. Loppu yllätti ainakin minut, joten ihan hauska ja viihdyttävä leffa.



Cosmopolis
Heti perään toinenkin leffa, jossa ei paljoa tapahdu. Valuuttadiileri ja investointikeinottelija tarvitsee, omasta mielestään, tukanleikkuun. Matkasta parturiin tulee moderni odysseia, läpi kaoottisen New Yorkin. Limusiinissa tämä herra hoitaa bisnekset, (päivittäisen) lääkärintarkastuksen ja paneskelut. Ulkona maailma kapinoi ja mielenosoittajat riehuvat. Sisällä limusiinissa kaikki tuo on kaukana, luodinkestävänlasin toisella puolella. Bisneksissä on otettu hirmuinen riski ja se on nyt laukeamassa käsiin. Eli tappiota on tulossa, miljoonakaupalla. Ihmisiä tulee ja menee, ja lopulta herra (mahdollisesti) kohtaa matkansa pään. Outo leffa. Olisin halunnut lukea kirjan ensin, mutta nyt meni näin päin. Jos haluaa nähdä omaperäisiä leffoja, niin näköjään kannattaa hakeutua David nimisten ohjaajien tuotannon pariin. Tämä ohjasi Cronenberg ja se toinen outolintu on tietysti Lynch.



The Second Best Exotic Marigold Hotel
Se oli tietysti odotettua, että pääsisimme seuraamaan näiden eläkeläisten sopeutumista Intiaan toisenkin kerran. Ensimmäinen osa tuli (ainakin minulle) täysin puskista, ja oli sellaista ilotulistusta, että pois alta. Jatko-osa ei ole samanlainen täyosuma. Kulttuurishokki on jo koettu, eikä leffa lähde samanlaiseen lentoon kuin ensimmäinen osa. Liikaa ihmissuhdedraamaa, ja aivan liian vähän kulttuurien törmäysongelmia.

Alkuperäistä (hengästyttävää) näyttelijäkaartia on vielä vahvistettu Richard Gerellä, joten ammattitaidossa piisaa. Ei tämä huono ole, mutta aineksia oli niin paljon enempään.


perjantai 19. elokuuta 2016

Poseidonin lapset - Alastair Reynolds

Akinyan suvun tarina saa päätöksensä(?), tässä trilogian viimeisessä osassa. Ne kaksi muuta ovat siis "Muistoissa sininen maa", ja "Terästuulen yllä"

Mittakaava on edelleen huikea. Tässäkin kirjassa mennään mennään aurinkokuntaa ristiin rastin, ja matka maasta esim. Marsiin on ns. lähimatkailua. Sinne ei tosin ihmisillä ole mitään asiaa, koska on koneiden valtaama. Aikajana pysyy jotenkin tolkullisissa mitoissa, kun puhutaan "vain" sadoista vuosista. Ja jos joskus olen miettynyt, että mikä elukka pitäisi viedä avaruuteen, niin elefantti tuskin oli listalla. No, tässä niitä puetaan avaruuspukuihin jne. Tai eiväthän ne ole elefantteja, vaan "tantoreita". Evoluution seuraava kehitysaste, tai jotain.

Olisi pitänyt varmaan lukea kaksi muuta osaa uudellen pohjalle. Kun tarina lähtee liikkeelle, yritän epätoivoisesti muistella kuka teki mitäkin, ja mihin tarina aikoinaan jäi. Onneksi olennaiset hierotaan naamariin, joten ei haitannut liikaa. On tekoälyä, ihmisiä vahtivia koneita, tantoreita ja vaikka mitä. Tuttuun tapaansa Reynolds heittää viime metreillä naamalle vaikka millaisia mahdollisuuksia, ja kun tämä kerran oli trilogian viimeinen osa, selityksiä lienee turha odotella.

Ärsyttävää,  mutta ei kai sitä aina tarvitse selitellä asioita puhki?

Avaruusoopperaa ei (minusta) suomenneta koskaan liikaa, joten lisää, kiitos. Tämä oli hyvä.


Crimson Peak (Blu-ray)

Guillermo del Toro tekee näyttäviä elokuvia, sellaisia joista minä tykkään. Se tunnetuin on varmaankin Pans Labyrinth, mutta tämä uutuus pääsee lähelle. Hyvät näyttelijät, juoni rullaa ja jos käsitin oikein, niin elokuvan rapistuva kartano on "oikea". No, niin oikea kuin rapistunut elokuvakartano nyt voi olla, mutta ei ole siis tietokoneella tehty.

Jännitys kasvaa pikkuhiljaa, vihjeitä heitetään katsojan suuntaan ja osa niistä on (luonnollisesti) vääriä. Ratkaisu ei varsinaisesti yllätä, mutta ei anneta sen haitata. En tiedä onko tämä luokiteltu jossain jopa kauhuelokuvaksi, mutta jos näin on, niin hyvin mietoa semmoista. 

Hyvä elokuva.


torstai 18. elokuuta 2016

Zootropolis - Bluray

Pennut kävivät katsomassa tämän aikoinaan ihan teatterissa. Minä en ollut mukana, mutta kovasti tätä minulle hehkutettiin jälkikäteen. Anttila vetelee viimeisiään, alennukset kohdillaan, ja sieltä tarttui mukaan yhtä sun toista pientä, mm. tämä leffa. Eikun koneeseen ja tarvittaessa aivot narikkaan.

Ensireaktio on, että onpas komean näköinen. Renderöintipajalla on pitänyt kiirettä, ja kyllä tämä ainakin minusta asettaa rimaa ylöspäin sille, miltä animaation tulee näyttää.

Tarinassa seurataan pientä pupua, josta tulee Zootropoliksen ensimmäinen (pupu)poliisi. Kyseinen kaupunki(?) on jonkinlainen utopia, jossa pedot ja kotieläimet elävät sulassa sovussa. Sitten idylliin tulee särö, kun yksittäiset villipedot alkavat käyttäytyä kuten niiden pitäisikin. Eli villipedolle kotieläin on suupala, ja jos niitä on monta tarjolla sitä sanotaan buffet-pöydäksi. Siinä pupulle haastetta kerrakseen. Selvitä keissi, tai kenkää tulee.

Se, kuka lopulta on se oikea pahis, ei yllättänyt pätkän vertaa. Toisaalta, minä olenkin nähnyt ehkä muutaman leffan enemmän, kuin kohdeyleisö. Tämä oli kuitenkin hyvä. Komea katsoa, juoni rullaa ja vitsejä piisaa. Nappulat eivät taatusti tajunneet Kummisetä viittausta, mutta minua se hykerrytti ihan kympillä. Jos elämillä on stereotypioita, niitä käytetään surutta ja varsinkin laiskiaisista otetaan kaikki irti.

Suosittelen, ja jos pitää veikata tämän vuoden animaatioiden Oscarin voittajaa, niin tässä se on. Tai sitten loppuvuodesta tulee sellainen ylläri, että pois alta. Angry Birds Movie? Juu, ei pärjää, sorry.


perjantai 5. elokuuta 2016

Intern - bluray

Oho, tämä leffa tuli ihan puskista ja yllätti. Nimittäin positiivisesti. Nappasin mukaan Makuunin poistokorista vain ja ainoastaan Robert De Niron takia. Maailmassa on aivan liian vähän hyväntuulen elokuvia, mutta tämä on sellainen.

Elokuvan alkuasetelma on uusi ja erilainen. Niro aloittaa internet startup yhtiössä harjoittelijana, kypsässä 70 vuoden iässä. Sitten ollaan pihalla teknologiasta, hämmästytetään nörttejä pukeutumisella yms. Vähemmän yllättäen seniorista tulee kaikkien suosikki, ja lopulta myös vastahakoisen pomon on pakko myöntää, että tässä on mies paikallaan. Loppujen lopuksi bisnes on bisnestä, ja iän tuomaa kokemusta ei peittoa mikään.

Ennalta-arvattava, ja alkuasetelmasta huolimatta ei saa aiheesta kaikkea irti. Ei haittaa, hyväntuulen leffa, jee! Suosittelen.