Breaking Bad - Kaudet 1-3

Oho, onpas jäänyt aikoinaan hyvä TV-sarja katsomatta. Toisaalta, nyt kun se on levyinä omassa hyllyssä (Netflix? Ikinä kuullutkaan?), niin voi katsoa niin monta jaksoa putkeen, kuin pystyy/ehtii. Ei tarvitse aina viikkoa odottaa seuraavaa jaksoa. Hyvä niin, koska tämä koukuttaa, ja pahasti.

Viisikymppisen Walter Whiten matka ylipätevästä kemianopettajasta huumeparoniksi on ehkä parasta televisiota pitkään aikaan. En nyt vielä mene julistamaan, että paras sarja ikinä, mutta kyllä tällä TOP 10 listalle, tai sitäkin paremmalle sijalle pääsee, että heilahtaa.

En ole alan asiantuntija, mutta kyllä tämä aika realistiselta maallikon silmiin näyttää. Kaikkine hönöilyineen päivineen, Sekaan mahtuu myös kohtia, jotka eivät oikein vakuuta. Varsinkin huumepoliisina toimiva lankomies saadaan pari kertaa kannoilta niin tökerösti, että olisivat voineet vähän enemmän fundeerata tuotantotiimissä, miten homma ratkaistaan. Lisäksi en kyllä keksi mitään syytä miksi sitä Jesseä pitää raahata mukana. The pomo on ihan oikeassa, että sellaiseen työntekijään joka syö kuormasta, siis tässä tapauksessa napsii huumeita. ei voi luottaa. Walter on useamman kuin kerran kusessa Jessen takia. Se pentu ei vaan opi, vaan mokaa kerta toisensa jälkeen. Ai niin, draaman takia, siksi se tohelo pitää roudata mukana. Tämä oli TV-sarja, unohtui, hups. Oikeassa elämässä Walter olisi jättänyt J:n sinne narkkiluolaan mätänemään, sen sijaan, että lähtee henkilökohtaiselle pelastusretkelle.

Jos pitää vielä jostain mussuttaa, niin Walterin kehitysvammaisen pojan rooli jää vähän hämäräksi. Vaikuttaa siltä, että tyypistä tuli käsikirjoittajillekin pieni rasite, niin vähän häntä näkyy 3. kaudella.

Kolmanteen kauteen asti Walter vielä jotenkin pystyi selittämään itselleen tekosensa, mutta saa nähdä mihin suuntaan homma vinksahtaa, kun se syöpäkin tuli selätettyä, ollaan työsuhteessa huume-paronille ja alkaa tulemaan ruumiita lähes sarjatuotantona.

Todella hyvä sarja, mutta ei tästä kannata uravinkkejä ottaa. Spin-off "Better Call Saul" pitää kai sekin tsekata jossain välissä. Kunhan tulee vastaan riittävän edullisesti.

Hitsi, vika kausi puuttuu hyllystä, ja nelonen on jo työn alla. Saa myydä kauden 5 minulle edullisesti, jos omistaa joutilaan yksilön :-)

Terminator Genisys - Bluray

Onko joku selvillä kaikista Terminator sarjan aikajatkumoista? Muistan nähneeni jossain kaavion ja se oli jo silloin aika sekava. Nyt sheikataan oikein kunnolla, kun saman leffan sisällä matkustellaan ajassa taakse ja eteenpäin ja pistetään palikoita järjestykseen.

En oikein pääse leffaan sisälle. Ryminää on, mutta ehkä sitä ei ole tarpeeksi, tai sitten se on vääränlaista. Laitan leffan jäähylle tunnin kohdalla ja lähden nukkumaan. Ei kovin hyvä merkki.

Pari päivää myöhemmin jatkan katselemista ja alan löytää positiivisiakin puolia. Käsikirjoituksen ehkä nokkelin kohta on selitys sille, miksi Raaka-arskan Terminaattori on ikääntynyt. Kun on kerran robotti, eli kone. Pisteet siitä, mutta ei voi minkään. Kyllä tämä oli aika keskinkertainen, varsinkin Terminator elokuvaksi. Jos jossain kohtaa oli se "takaa-ajon aikana koko kortteli lanaan"-kohtaus, joista leffasarja on kuuluisa, niin jäi huomaamatta. Ehkä minä nukuin/nuokuin siinä kohtaa.

Se eka oli ehkä paras, muistan diggailleeni siitä ihan älyttömästä nuorempana. T2 on tietysti se useimpien tuntema, turbo-ahdettu, Terminator. Gunnareiden musasta huolimatta, se on minun listoilla silti sijalla kaksi. Ne loput (monta näitä muuten jo on?) olisi voinut jättää vaikka tekemättä.

Toivottavasti tämä oli nyt tässä. Maailma ei tarvitse enää yhden ainoaa Terminator elokuvaa.

GTA V - PS3

Kauan siinä meni, että tämän sai haalittua hyllyyn alelaarista. Kertoo jo osaltaan laadusta, kyllä ostava yleisö tietää.

Mitähän tästä nyt osaisi sanoa, jotain sellaista jota ei ole vielä sanottu? Grafiikka on varmaankin parasta mihin PS3 venyy. Ottaen huomioon, että PS3 versiossa ei ole kaikkia samoja minitehtäviä mitä PS4 versiossa on, hitaampikin tajuaa, että tämä saattoi olla Rock Starin joutsenlaulu PS3 alustalle. Pitänee alkaa säästämään ja kyttäämään, josko kalustoon tulisi päivitys vuoden 2016 aikana. Jää nähtäväksi, mutta tästä pelistähän minun piti jutustella.

Tuttua kamaa kaikille, joille GTA sarja on vähänkin tuttu. Pääjuoni, minitehtäviä, paljon tutkittavaa ja nuuskittavaa jne. Kartta on todella iso ja en pysty käsittämään miten niitä maastoon ripoteltuja ufon osia tms. oikeasti löytää kaikkia ilman netin apua. Uusiakin kikkoja on keksitty mukaan niin paljon, että peli on mukavan tuoreen tuntuinen. Pelin pörsissä voi esim. tehdä sikapaljon rahaa, tai menettää kaiken. Useamman henkilön ohjaaminen on sekin hauska lisä. Varsinkin kesken kiivastempoisen taistelun, kun pitää vaihtaa ohjattavaa äijää oli alussa pulssi kohdillaan.

On muuten ensimmäinen GTA jonka (pääjuonen) olen pelannut loppuun. Niissä toisissa taisi olla aina joku show-stopper tehtävä, jonka läpipääseminen ei vaan onnistunut. Pitääkin tarkistaa joku päivä on se GTA IV tehtävä, siellä rakennustyömaalla, vielä yhtä ylitsepääsemätön kuin aikaisemmin.

Ei tästä oikein keksi moitittavaa. Todella hyvä peli.

Leffaputken tapainen

Lapset viikonlopun partioleirillä = joutilasta aikaa vaimon kanssa = leffoja koneeseen. Ei nyt ihan non-stoppina, mutta aika monta ehdittiin kuitenkin katsoa. Tässä lyhyet muistelot, kun vielä jotain niistä muistaa.

Viikossa aikuiseksi
Pelottavinta tässä leffassa on se, että tällaisia aikuisten "kasvamisleirejä" on taatusti olemassa. Heti toiseksi pelottavinta on se, että niihin on todennäköisesti tulijoita. Leffassa siis joukko ihmisiä lähtee aikuisten leirille saareen viikoksi. Kaikki etsivät elämäänsä jotain, ja jotkut ovat vahingossa ihan väärällä leirillä. On rokkistarbaa, miljonääri kommaria, transvestiitti joka löytää itsensä jne. Vähän liiankin sekalainen seurakunta, suorastaan väkisin väännetyn ha-ha-hauskaa yritetty tehdä.

Näyttelijöiden puolesta ihan hyvä kattaus, mutta tarinaan olisi voinut panostaa. Jotkin hahmot toimivat paremmin kuin toiset, ja sama pätee yksittäisiin vitseihin. Kokonaisuus ei sitten toimi ihan yhtä hyvin. Olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen jos olisin käynyt katsomassa tämän isolta näytöltä, omalla rahalla, mutta tuskin olisin ostanut omakseni jälkikäteen. Nyt ostin, kun halvalla sai, taas sieltä Makuunin poistolaarista.

Labyrintti
Kirja toimi ja sen lukemiseen ei muistaakseni montaa iltaa mennyt. aivan sama jos oli nuorisolle suunnattu. Nyt sitten aika katsastaa elokuvatulkinta samasta aiheesta. Ei ole kovinkaan suuri yllätys, että juonta on karsittu kovalla kädellä, mutta olennaiset on mukana. Oikeastaan labyrintin ratkaisu on paljon loogisempi kuin kirjassa. Muistan lukeneeni sen kohdan, missä lopulta se koodi valkenee pariin kertaan, ennen kuin hokasin. Kirjan ratkaisu oli hieman väkisin väännetyn oloinen ja turhan monimutkainen.

Tämä leffan näyttelijöistä kukaan ei jää mieleen, ei hyvässä eikä pahassa. Olisi voinut olla yhtä huon kuin se "Divergent", mutta onneksi välttää sen virheet. Sujuvaa viihdettä ja nyt pitäisi varmaankin etsiä se seuraava kirja lukuun. Leffahan on ollut pihalla jo jonkin aikaa.

Kingsman - The Secret Service
No nyt on kunnon äijäleffa. Jos tehdään parodiaa agenteista, niin tehdään se sitten kunnolla. Tarina itsessään ei tuo suuria ylläreitä, noin pääjuonen kannalta. Ei yllätä kun agenttikoulun kakkoseksi jäänyt saa uuden tilaisuuden. Ei yllätä kun saman koulun reputtanut paskiainen päätyy vastustajan leiriin jne. Roisia huumoria ja toimintaa = toimii aina. Kill Bill leffassa oli se "Crazy 88" kohtaus, jossa pistetään äijää nippuun urakalla. Tässä leffassa sama kohtaus, mutta kaikki vastaan kaikki, ja laitetaan  vielä vähän enemmän heppuja nippuun, väreissä. Nyt kun mietin, että tässäkin on aasialaistyttö pahiksena, aivan kuten Kill Billissäkin. Jos joku ärsyttää, niin Jacksonin roolihahmon lespaus. Samoin ne hemmetin lippalakit ärsyttävät, ihan sama kenellä on sellainen päässään. Superboonus siitä, että ruotsalaisia vedetään kölin alta (ja vähän muuallekin).

Tämän leffan jälkeen lähdimme katsomaan Deadpoolia isolta kankaalta. Luulin pistäneeni rymistelyriman korkealle, mutta niin siinä vain kävi, D. Pool pyyhki tällä lattiaa, vaikka tämäkin on tosi hyvä. Eivät ehkä ole samaa genreä, mutta ryminää piisaa molemmissa.

Kill your darlings
Oh boy, mitähän pitäisi odottaa? Leffa runoilijoista ja pääosassa se Harry Potterin esittäjä? Daniel joku, jolla on ihan liian vaikea sukunimi, enkä jaksa googlettaa. Ei kovin lupaava alkuasetelma, mutta katsotaan nyt pois kuleksimasta. Aihe ei ehkä ole minulle kaikkein läheisin, mutta suureksi yllätyksekseni tämähän toimii. Nuoret miehet etsivät itseään ja heittäytyvät oikein kunnolla. Ottavat sellaisia riskejä, joita en taatusti itse uskaltaisi tehdä koskaan, ja menestyvät. Hyvä leffa. Ehkä Daniel saa ravistettua Potterin viitan harteiltaan, yritys on ainakin kova.

Leffan jälkeen lueskelin hieman lisää näistä veijareista, vaikka pääpiirteissään heistä kaikista jotain tiesinkin. Kyllä jonkun pitäisi tehdä oma leffa William Burroughista, siinä oli meinaan kunnon sekoilija. Saattaa nykyajan rokkarit häpeään. Äijä esimerkiksi ampui pistoolilla pullon vaimonsa pään päältä. Kunnon William Tell tyyliin. Tai siis yritti. Vähän oli sihti pielessä ja osui keskelle otsaa.

Deadpool

Ei kai taas supersankarielokuvaa? Mistä näitä oikein piisaa? Eikö se Antman (näkemättä) jo flopannut ihan tarpeeksi näyttävästi?

Ennen tätä leffaa en ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta sankarista kun Deadpool. Paitsi, että ei tämä taida olla mikään sankari. Ainakin hyvin huonotapainen sellainen. Deadpool tappaa tehokkaammin kuin James Bond ja kun vihollinen on saatu pois pelistä, niin sitä voi (ja pitää) vielä nöyryyttää (tea-bagging). Jo alkutekstien rullatessa tehdään selväksi, että tulossa taitaa olla jotain muuta, kuin perinteinen supersankari pläjäys. En muista, että koskaan aikaisemmin missään elokuvassa, yleisö olisi nauranut alkuteksteille.

Deadpool kuulemma puhuu sarjakuvasssa lukijalle, ja niin myös elokuvassa. Ensimmäinen "kontakti" katsojaan on, kun poisheitetty purkka osuu kameran linssiin, ja Herra Pool irroittaa sen. Ihan hauskaa, ja onneksi tätä tehokeinoa ei viljellä kyllästymiseen saakka.

Toimintaa piisaa, ja dialogi on aivan hulvatonta. One linerit lentävät ja viittauksia populaarikulttuuriin tulee niin paljon, että laskuri sekoaa jo alkumetreillä. Väkivaltaa (lue: splatteria), (pieru) huumoria ja toimintaa. Oho, miten tällainen leffa pääsee nykyaikana isolta studiolta ulos? Aikana kun kaiken pitää olla niin siloiteltua, että oksettaa.

Jos se nyt ei ole käynyt selvästi ilmi, niin tämä on parodiaa supersankareista. Samalla Deadpool kuitenkin itse tekee supersankarin hommia. Vaikkakin ehkä itsekkäistä syistä. Silloinkin kun ollaan romanttisia vietetään ihan omanlaista naistenpäivää tai kaivellaan sormuksia ... niin joo, menkää katsomaan itse.

Elokuvan ikäraja (K-16) kannattaa ottaa tosissaan, sitä väkivaltaa meinaan piisaa. Jos haluaa etsiä klaffivirheitä, niin pitäkää silmällä Deadpoolin miekkoja.

Hyvä leffa ja jatkoakin on jo luvattu. Se ei voi kuin lässähtää. Tämä oli niin turboahdettu, että vaikea kuvitella jatko-osan selviytyvän haasteesta kunnialla. Jää nähtäväksi.

Kuolema: Elämisen kallis hinta - Neil Gaiman

Pidin taukoa sarjakuvista monta vuotta, noin vuosikymmenen (ja vähän päälle). Tuli opiskelua, "uran luonti", perhe jne. Se normaali setti, tiedätte varmaan. Kun pikkuhiljaa kiinnostus aiheeseen palasi, niin oli aika typertynyt olo, kun tajusi miten monta hienoa albumia kaikkina niinä vuosina oli julkaistu. Kuten tämä Suomalaisen Kirjakaupan poistohyllystä (9,95€) löytynyt Neil Gaimanin Kuolemasta kertovien tarinoiden kokooma-albumi.

RW-kustannuksen julkaisema Sandman on minulla hyllyssä, mutta vielä kesken, se eka kirja laahaa, mutta tässä on eri meininki. Kuolema kuvataan pitkissä tarinoissa viehättävänä goottityttönä, eihän tämä voi mennä pieleen. Eikä menekään. Tarina kulkee, kuvat ovat kauniita ja boonuksena monta sivua eri taiteilijoiden näkemyksiä siitä, miltä kuolema voisi näyttää. Kirjassa on kaksi pidempää tarinaa, ja kolme lyhäriä. Tykkäsin kirjan avaavasta tarinasta eniten, ja se kirjan päättävä lyhäri pisti väkisinkin suupielet virneeseen. Ihan vaan aiheen takia. On meinaan aika suorapuheinen valistus sukupuolitaudeista. Voin vain kuvitella millaisen reaktion se on aikoinaan jenkkilukijoissa aiheuttanut.

Jos kiinnostaa, niin kipin kapin Kotkan Suomalaiseen kirjajauppaan, sinne jäi näitä vielä muutama kappale (kolme muistaakseni).

Lastenteatterin kolmiottelu

Puoleen vuoteen mahtuu paljon. Esimerkiksi kolme kertaa lasten kanssa teatterissa. Tai neljä, ehkä se Puluboi mahtuu kanssa tähän puoleen vuoteen. Oli miten oli, nyt muistellaan tosi lyhyesti niitä kolmea muuta lastenteatteria, missä tuli käyty. Tai siis niitä käyntejä, missä minä olin mukana. Ihan kaikissa, esim. "Me Rosvoloissa" (Lahti) en ollut mukana.

Ihan ekana, ja koska kolmiottelu, kolmannella sijalla.

Kuopion Kaupunginteatteri: Ihmemaa OZ. 
Ensimmäinen kontaktini Kuopion Kaupunginteatteriin ja ei huono avaus. Tarina on varmaankin kaikille tuttu, ja tämä versio ns. kunnioittaa alkuperäistä. Eli ei lähde keksimään omiaan, vaan seuraa alkuperäistä tarinaa hyvinkin tarkasti. Nykyaikaa on yritetty tuoda mukaan 3D-osiolla, joka minusta oli turha. Ipanat tykkäsivät, minustakin oli ihan hyvä ja improvisaatiotakin nähtiin, kun kesken kaiken itse Taikuri Ozilta putosi viikset. Pronsssia Kuopioon.

Kotkan Kaupunginteatteri: Taikatalvi
Minä olen ihan ummikko mitä tulee muumeihin. Ne nyt vaan eivät kuulu minun lapsuuteeni. Olenko jäänyt jostain paitsi? En tiedä, mutta tämä oli ihan hyvä. Nukketeatterin ja "oikean" teatterin risteytys toimii. Kotkan Kaupunginteatteri tekee mielestäni todella laadukasta lastenteatteria. Ihan "Viirun ja Pesosen Joulu" kaltaiseen ilotulitukseen ei päästä, mutta toisaalta tämä ei edes ole sellainen näytelmä. Hidas ja pohdiskeleva, varmaan aika muumimainen pätkä. Lapsista tämä oli hyvä, joten turha kai minunkaan on änkyröidä vastaan. Hopeaa Kotkaan.

Turun Linnateatteri: Tatu ja Patu pihalla
Onneksi Linnateatteri tuli kylään Kotkaan, koska tämä oli todella hyvä. Lyhyt, mutta hyvä. Sai nauraa maha kippurassa ja usein jopa samaan aikaan kun lapset. Juuri tämä Tatu ja Patu kirja puuttuu meidän hyllystä, mutta ehkä tämä puute tulee jossain vaiheessa paikattua. Se biisi "yhdeksän tapaa" jää soimaan päähän ja olinko ainoa joka huomasi miten ruohon korset pyörivät yhdessä kohtaa tasseleina? Näyttelijät Sami Markus ja Jaakko Loukkola heittäytyvät ihan kympillä ja naurua on turha pidätellä, ei onnistu. Läps, ja kirkas voitti Turkuun. Jos taso on tätä, niin tulkaahan toistekin käymään.

Kunnon Dinosaurus

Käytiin koko perheen voimalla leffassa katsomassa Pixarin uusin. Leffan idea on yksinkertaisesti se, että mitä jos dinot tappanut meteoriitti olisikin mennyt ohi? No, tämän mukaan ihmiset olisivat kyllä ilmestyneet maisemiin, mutta enemmän jonkinlaisina koira-otuksina. Siis käytökseltään. Dinosaurukset ovat edelleen hallitseva laji, ja ainoat jotka puhuvat tässä elokuvassa. Ihmisille jää kommunikointivälineeksi ulvominen ja muriseminen. Se siitä tarttumapeukalon tuomasta edusta.

No joo, lapsille tehty leffahan tämä on, joten heittäydytään nyt mukaan, vaikka aluksi tuo kyllä häiritsee. Outoa.

Teknisesti tämä on aika huikea. Joskus 90-luvulla, kun tietokoneiden kehitys alkoi todenteolla, myös kotona pystyi kokeilemaan renderöintiä. Animaatioon ei potku riittänyt, tai sitten piti olla todella kärsivällinen, mutta yksittäisiä photo-realistisia kuvia pystyi tekemään itsekin. Juttelin silloin yhden animaattorin kanssa ja hän kertoi, että realistisen veden tekeminen on  vaikeaa. Piti olla supertietokone käytössä ja silti jälki ei välttämättä ollut kovin hyvä. Etenkin sateen tekeminen oli kuulemma todella haastavaa.

Niin ne ajat muuttuvat ja kehitys kehittyy, sillä tässä leffassa sitä vettä piisaa, ja monenlaista. On sadetta, koskea, putousta jne. Se on myös erittäin realistisen näköistä. Muutamassa kohdassa kamera kuvasi taivasta puiden välistä, niin mietin, että "jos en tietäisi, menisi ihan täydestä, enkä tajuaisi noiden olevan tietokoneella tehdyt". Ulkoisesti asiat ovat siis kunnossa, mutta leffan juoni ei rullaa yhtä komeasti, kuin maisemat. En ole edellistä Pixarin tuotosta "Mielen Sopukoissa" nähnyt, ja se oli kuulemma täysosuma. Ei tule toista putkeen, sorry.

Myönnetään, että T-Rexit karjapaimenina oli kyllä niin överix veto, että väkisinkin nauratti. Lisäksi tässä oli taatusti kaikkien aikojen paras viittaus"whack the mole" pelin suuntaan. Yksittäiset vitsit toimivat, mutta kokonaisuus vähän ontui.

Ei tämä huono ole, mutta jää vähän puolitiehen. Lopussa oli kai yritys saada silmäkulmat kostumaan, mutta ei osunut. Olenpas minä nyt kyyninen :-) Lapset tykkäsivät, ja kyllä tämä minultakin hyväksynnän saa, mutta olisi voinut olla parempikin.